Aistit ja aistitiedon yhdentyminen

Aistien ja aistitiedon jäsentymisen merkitys lapsen kehitykselle

Ihminen muodostaa käsityksen itsestään ja ympäröivästä maailmasta aistitiedon kautta. Aistiensa avulla ihminen voi olla yhteydessä sekä ulkomaailmaan että oman kehonsa tuntemuksiin. Kaukoaistiensa, näkö-, kuulo- ja hajuaistin avulla ihminen suuntautuu ympäristöön ja vastaanottaa tietoa ympärillään tapahtuvista asioista. Lähiaistit, tunto- ja makuaisti antavat tietoa kehon lähellä tapahtuvista asioista, siitä miltä jokin tuntuu tai maistuu. Asento-, liike- ja tasapainoaisti puolestaan kertovat, mitä kehossa itsessään tapahtuu.

Jotta lapsen kyky jäsentää aistitietoa voi kehittyä, on tärkeää, että hän saa tarpeitaan vastaavia monipuolisia aistikokemuksia. Ympäristön tarjoamat elämykset ja aistikokemukset ovat tärkeitä. Leikkipuisto tarjoaa erinomaisen ympäristön monipuolisille aistikokemuksille ja aistitiedon käsittelyn kehittymistä tukevalle toiminnalle. Hyvin suunniteltu, kaikille soveltuva leikkipuisto toimii erinomaisena toimintaympäristönä perheille, joissa on erityistä tukea tarvitseva lapsi, nuori tai aikuinen.

Sensomotorinen kehitys

Lapsen seitsemän ensimmäistä ikävuotta ovat sensomotorisen kehityksen tärkein ajanjakso. Ensimmäisen elinvuoden aikana lapsi kehittyy nopeammin kuin minään muuna ajanjaksona. Tänä aikana luodaan asennon hallinnan, liikkumisen, aistien käytön, kommunikaation sekä sosiaalisen ja tunne-elämän kehityksen perusta. Lapsi oppii kokemalla, toistamalla, harjoittelemalla sekä yrittämällä ja erehtymällä. Liikkumisen kehittymisen edellytys on asento-, tasapaino- ja liike- sekä näköaistijärjestelmien yhteistoimintaan perustuvan asentokontrollin kehittyminen. Asennon hallinnan kehittyminen puolestaan mahdollistaa mm. käsien käytön kehittymisen.

Varhaiskehityksessä kokemus liikkeestä ja sen rekisteröinti asentoaistijärjestelmässä vaikuttaa siihen, miten lapsi tulee tietoiseksi itsestään ja toimii vuorovaikutuksessa suhteessa ympäristöönsä. Sensomotorinen kehitys vaikuttaa merkittävästi havaintotoimintojen, kognitiivisten toimintojen ja kielellisten taitojen kehittymiseen. Motoriset taidot, jotka ovat siis riippuvaisia hyvin toimivasta aistitiedon käsittelystä ja motorisen ohjailun taidoista, vaikuttavat myös lapsen vuorovaikutukseen, motivaatioon ja itsetuntoon.

Aistitiedon käsittelyn teoria

Aistitiedon käsittelyn teoria keskittyy taktiiliseen, proprioseptiiviseen ja vestibulaariseen aistijärjestelmään. Taktiilinen systeemi aistii kosketusta. Sen ansiosta tunnemme, koskettaako jokin ihoamme, tuottaako kosketus kipua ja onko koskettaja kylmä, kuuma, karhea tai kostea. Taktiilisen järjestelmän avulla löydämme esimerkiksi laukun pohjalle pudonneet avaimet tunnustelemalla. Taktiilinen järjestelmä on yhteydessä myös liikkumiseen, vireystilan säätelyyn ja tunteisiin. Vestibulaarinen järjestelmä koordinoi silmien, pään ja kehon liikettä tilassa. Sen avulla ylläpidämme tasapainoa, korjaamme asentoamme kaatuessamme ja koordinoimme kehon eri puolien yhteistoimintaa. Se kertoo myös, mikä on asentomme suhteessa painovoimaan, olemmeko liikkeessä sekä mihin suuntaan ja millä nopeudella liikumme. Proprioseptinen järjestelmä tai asento- ja liikeaisti/kinesteettinen aisti antaa meille tiedostamatonta informaatiota lihaksistamme ja nivelistämme. Sen avulla tiedämme missä asennossa kehomme on ilman, että meidän tarvitsee erikseen katsoa vaikkapa jalkojemme asentoa.

Sensorinen integraatio tarkoittaa aistitiedon jäsentymistä käyttöä varten. Aistit lähettävät aivoille tietoa kehomme fyysisestä tilasta ja ympäristöstämme. Joka hetki aivoihin saapuu lukematon määrä aistimuksia jokaisesta kehomme osasta. Kuulon, näön, hajuaistin, makuaistin ja tuntoaistin lisäksi ihminen aistii painovoimaa ja kehon liikkeitä suhteessa maan pintaan. Sensorinen integraatio kokoaa kaiken yhteen. Sen avulla pystymme liikkumaan eri tavoin ja käyttämään kahta kättä ja kymmentä sormea yhtä aikaa. Aistimuksista tulee kokonaisuus, joiden avulla tarkoituksenmukainen toimiminen mahdollistuu.

Aistitiedon käsittelyn häiriöt ja niiden vaikutus arkeen

Sensorisen integraatio on vaiheittainen prosessi, johon emme yleensä kiinnitä huomiota, kun se toimii ongelmattomasti ja automaattisesti. Kaikkien ihmisten sensorinen integraatio vaihtelee esimerkiksi väsymyksen ja nälän vaikutuksesta. Joskus ongelmat ovat jatkuvia ja arkea haittaavia. Jos esimerkiksi vestibulaariset aistimukset eivät jäsenny oikein suhteessa muihin aistimuksiin – erityisesti visuaalisiin sekä niskan lihaksista ja nivelistä tulevaan informaatioon – saattaa henkilö törmäillä esineisiin, sillä hänen on vaikea hahmottaa, missä suhteessa ne ovat hänen omaan kehoonsa. Vestibulaarinen aistijärjestelmä pitää myös näkökentän vakaana, joten sen häiriöt voivat aiheuttaa vaikeuksia seurata tekstiä. Proprioseptiivisen aistitiedon jäsentämisen haasteet näkyvät usein niin, että liikkeet ovat hitaita, kömpelöitä ja vaativat ponnistelua. Henkilön täytyy katsoa omaa tekemistään pystyäkseen suoriutumaan esimerkiksi portaiden laskeutumisesta.

Aistitiedon käsittelyn poikkeavuuksia kutsutaan sensorisen integraation häiriöksi (SI). Sensorisen integraation häiriössä keskushermosto käsittelee ympäristöstä tulevia aistimuksia yli- tai aliherkästi tai tieto ei jäsenny hyvin. Aivot eivät jäsennä aistinelimistä saamiaan viestejä oikein. Henkilö saattaa kokea äänet kovempina, hajut voimakkaampina ja kosketukset intensiivisempinä tai miedompina kuin muut. Aistitiedon poikkeuksellinen käsittely näkyy esimerkiksi tietyntyyppisten aistimusten välttelynä tai hakemisena. Ihminen voi olla aistimuksille yliherkkä, aliherkkä tai näiden yhdistelmä. Sensorisen integraation häiriö voidaan jakaa aistitiedon säätelyn häiriöön, aistitiedon käsittelyyn liittyvään motoriseen häiriöön ja aistitiedon erottelun häiriöön.

Kun aistitiedon käsittely toimii poikkeavasti, se saattaa vaikuttaa henkilön kykyyn oppia, keskittyä, koordinoida tekemisiään, ylläpitää sopivaa vireystilaa tai käyttäytyä sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Lapsilla, joilla aistitiedon käsittely on puutteellista, on taipumus välttää yksinkertaisiakin sensorisia ja motorisia haasteita. Jos tästä syntyy jatkuva käyttäytymisen malli, lapselta voi jäädä väliin tietyssä iässä kehitykselle tärkeiden motoristen ja sosiaalisten taitojen harjoittelu.

Leikkipuistoympäristö sensorisen integraation tukena

Erityisesti liikuntavammaisen lapsen on vaikea itse hakeutua aistikokemusten ääreen. Vanhempien on helppoa itse tuottaa aistikokemuksia pienelle lapselle esimerkiksi keinuttamalla, hyppyyttämällä ja pyörittämällä, mutta lapsen kasvaessa ympäristö, kuten leikkipuisto ja sen välineet, tulevat erityisen merkityksellisiksi liikkeen, vauhdin ja aistikokemusten tuottamisessa. Myös kehitysvammaisille lapsille ja nuorille houkutteleva, innostava liikunta- ja aistiympäristö on merkityksellinen, kokonaiskehitystä tukeva ympäristö. Aistivammaiselle lapselle ja nuorelle moniaistinen leikkipuisto on lisäksi turvallisuutta lisäävä ja orientaatiota helpottava ympäristö.

Kun leikkipuistossa huomioidaan aistikokemusten saaminen monipuolisesti ja tarkoituksenmukaisesti, mahdollistetaan samalla erityislapsille ja -nuorille helppo ja miellyttävä toimintaympäristö sekä tarjotaan mahdollisuus aistitiedon käsittelyn kehittymiselle.

 

Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 106. Turun ammattikorkeakoulu. Turku 2017. ISBN 978-952-216-617-3 (elektroninen). ISSN 1796-9972 (elektroninen). Julkaisu laadittu yhteistyössä Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama julkaisu.

Julkaisu on saatavilla veloituksetta. Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Sitä voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.