Levähdysalue

”Olisi kiva kun voisi makoilla ja levähtää jos väsyy.”

”Eväät tarvitaan tai kioski, josta voi ostaa syötävää.”

Leikkipuistoissa on usein oma alue levähtämiseen ja eväiden syöntiin. Puiden, pensaiden, kasvien, luonnonkivien tai vesiaiheen avulla levähdysalue saadaan moniaistiseksi, virkistäväksi ja viihtyisäksi.

Paahteisena päivänä kasvillisuus tuo varjoa ja suojaa. Nuotioalue makkaran paistoa varten tuo lisäviihtyvyyttä ja käytettävyyttä alueeseen. Pöytien ja istuimien monipuolisuudella varmistetaan, että alue vastaa erilaisten käyttäjien tarpeita.

Leikkipuistoissa tulee olla riittävästi istuimia ja nojailutankoja. Niiden tulee sijaita tasaisesti leikkipuistoalueella ja jokaisen toiminta-alueen vieressä. Istuimien valinnassa tulee huomioida erikokoiset ja -ikäiset käyttäjät. Osan penkeistä tulee soveltua myös pyörätuolin käyttäjän siirtymiseen. Samoin osa pöytien päädyistä tulee varustaa pitkällä pöytälevyllä, jotta pyörätuolinkäyttäjä pääsee pöydän ääreen. Sujuva siirtyminen pöytien ja penkkien lähelle mahdollistuu, kun alueen pintamateraali on riittävän kova.

 

Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 106. Turun ammattikorkeakoulu. Turku 2017. ISBN 978-952-216-617-3 (elektroninen). ISSN 1796-9972 (elektroninen). Julkaisu laadittu yhteistyössä Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama julkaisu.

Julkaisu on saatavilla veloituksetta. Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Sitä voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.