Liikkumisen ilo

Lapsen tulee saada liikkua erilaisissa ympäristöissä. Hyvin suunniteltu liikkumisympäristö houkuttelee ja innostaa lapsia liikkumaan.

Liikkuminen on tärkeää lapsen terveyden, motoristen taitojen ja hermoston kehittymisen kannalta. Liikkumalla lapsi hahmottaa omaa kehoaan ja suhdettaan ympäröivään maailmaan. Uusien lasten liikuntasuositusten (OKM, 2016:21) mukaan lapsen tulisi liikkua kolme tuntia päivässä. Tähän liikuntamäärään kuuluu kaksi tuntia kevyempää liikuntaa ja tunti sykettä nostattavaa liikuntaa, niin että lapselle tulee hiki ja hän hengästyy.

Fyysinen aktiivisuus on edellytys lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle. Lapsen tulisi saada leikkiessään harjoittaa perusliikuntataitoja:

  • ryömimistä ja konttaamista
  • kävelyä ja juoksua
  • hyppäämistä
  • kiipeämistä
  • heittämistä ja kiinniottamista
  • työntämistä ja vetämistä

Tasapainotaitoja lapsi kehittää keinumalla, tasapainopuomeilla ja -laudoilla sekä liukumäessä. Kehonhahmotusta ja kehohallintaa edistävät esimerkiksi tunnelit ja pikkutrampoliinit.

Mikä herättää liikkumisen ilon?

Lapsen houkuttelee liikkumaan ympäristö, joka ei ole liian valmis; monimuotoinen ja erilainen ympäristö, jossa on tuoksuja, värejä, erilaisia materiaaleja, piilopaikkoja, keppejä, kiviä, ötököitä. Pääosin lapsi liikkuu ja leikkii luonnostaan. Rajoittava tekijä voivat olla esimerkiksi aikuisten asenteet:
”Älä juokse, ettei tule hiki! Älä juokse, ettet kaadu tai törmää.”
”Älä kiipeä, ettet putoa! Varo etteivät vaatteesi likastu.”
”Älä huuda, ettet häiritse.”
Toimintarajoitteisen lapsen vanhemmat pelkäävät myös, että lapsi kokee huonommuutta muiden lasten joukossa, jos lapsi ei pärjää. Lapset itse ovat hyvin suvaitsevaisia.

Miten leikkipuistosta saa virikkeellisemmän?

Yhden liukumäen, keinun ja hiekkalaatikon ohella leikkipuistoa tulee kehittää sellaiseksi, että se mahdollistaa leikin kaikille lapsille. Suunnittelun pohjana voi käyttää yhteisen toiminnan eri muotoja, jotka antavat yksilölle mahdollisuuden valita erilaisista vaihtoehdoista:

1) Avoin toiminta soveltuu jokaiselle, koska välineet ja ympäristö ovat kaikille samat. Toiminta on suunniteltu niin, ettei se sulje ketään pois. Kaikilla tulee olla olo, että kuuluu ryhmään.

2) Soveltavassa toiminnassa sovelletaan välineitä ja aluetta jokaisen liikkujan tarpeisiin. Tavoitteet ovat yhteiset, keinot erilaiset. Esimerkiksi heikkonäköiset huomioidaan kirkkailla väreillä, värikontrasteilla ja äänillä, liikkumisen apuvälineitä käyttävät tasaisella alustalla ja reittiopasteilla.

3) Rinnakkaisen toiminnan aikana kaikki tekevät samaa tehtävää samassa tilassa, mutta kukin leikkii omalla tasollaan. Esimerkiksi temppuradalla voi olla erilaisia vaihtoehtoja tehtävien suorittamiseen.

4) Erillinen toiminta tarkoittaa sitä, että vammaiset ja vammattomat toimivat (leikkivät, liikkuvat) omissa ryhmissään samassa leikkipuistossa. Tässä on kuitenkin mahdollisuus osallistua toisten leikkeihin, mikäli kiinnostus herää.

Ympäristöä muokkaamalla voimme mahdollistaa erilaisten lasten, vammaisten ja vammattomien, riittävän liikkumisen ja mielekkään yhdessä toimimisen. Liikunnalla lapsi voi saada itselleen energisen ja hyvän olon sekä harjoittaa sosiaalisia taitojaan leikkiessään muiden lasten kanssa. Jokaisella lapsella on oikeus liikkua ja kokea liikkumisen ilo.

Lisätietoa liikkumisen apuvälineistä:

Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIA
Malike (Kehitysvammaisten Tukiliiton Matkalle liikkeelle keskelle elämää -toiminta)
Liikuntakeskus Pajulahti

 

Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 106. Turun ammattikorkeakoulu. Turku 2017. ISBN 978-952-216-617-3 (elektroninen). ISSN 1796-9972 (elektroninen). Julkaisu laadittu yhteistyössä Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama julkaisu.

Julkaisu on saatavilla veloituksetta. Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Sitä voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.